·

kite (EN)
substantiivi, verbi

substantiivi “kite”

yksikkö kite, monikko kites
  1. leija
    On windy days, children love to fly kites in the park.
  2. haarahaukka
    We watched a kite soaring high above the fields.
  3. (geometria) nelikulmio, jossa on kaksi paria vierekkäisiä yhtä pitkiä sivuja.
    In math class, we learned about the properties of a kite.
  4. (vankilaslangi) salainen kirje tai viesti, joka kulkee vankien välillä
    The guard found the kite hidden under the mattress.

verbi “kite”

infinitiivi kite; hän kites; imperfekti kited; part. perf. kited; ger. kiting
  1. kirjoittaa katteeton shekki
    He was arrested for kiting checks to pay his debts.
  2. Hyökätä vihollista vastaan samalla kun liikkuu poispäin välttääkseen osuman.
    In the game, she kited the monster to avoid damage.
  3. liikkua leijan avulla, kuten leijalautailussa
    They spent the afternoon kiting along the coastline.